Axel Gabriel Ingeliuksen kirjoittama Harmaa linna on ensimmäinen suomalainen kauhuromaani, ja ajattelin blogata siitä näin Halloweenin kunniaksi. En juurikaan lue kauhukirjallisuutta, mutta tämä romaani ei onneksi ollut erityisen pelottava, ja juonikin oli aika ennalta-arvattava. Harmaa linna on ilmestynyt vuonna 1851 ruotsin kielellä, ja sen lyhennetty versio ilmestyi suomeksi 1888. Täysimittaisena suomennoksena se on ilmestynyt 1900, 1925 ja 2009, ja luin sen uusimman suomennoksen.
Harmaa linna on ajalleen tyypillinen goottilainen kauhutarina. Kertomus alkaa, kun nuori maisteri Harald Thalberg on matkalla kotiopettajaksi pahamaineiseen Harmaaseen linnaan. Matkalla hän kuulee avunhuutoja, ja hän löytää suohon uppoomaisillaan olevan nuoren, kauniin tytön. Harald pelastaa tytön, nuorallatanssija Stellan, ja vie hänet läheiseen pappilaan, jossa Erik-pappi lupaa huolehtia tytöstä ja alkaa vähitellen kouluttamaan Stellasta itselleen vaimoa. Harald saapuu lopulta Harmaaseen linnaan, joka on täydellinen goottikartano: sitä ympäröi uhkaava puisto hautakivineen, ja linnassa on salakäytäviä, lukittuja ovia, kellari ja ullakko täynnä salaisuuksia, oma kummitus jne. Pahaenteisintä linnassa on kuitenkin sen isäntä; paroni, jonka huhutaan tappaneen veljensä ja tämän perheen saadakseen linnan ja arvonimen itselleen. Harald kuitenkin rakastuu paronin tyttäreen, Ireneen, jonka paroni toivoisi menevän naimisiin erään aatelisen kanssa. Vähitellen linnan ja paronin salaisuudet paljastuvat, ja teokseen on ympätty aika paljon goottilaisen kauhutarinan aineksia, kuten vaihtuneita lapsia, omituisia sattumuksia, kuolleeksi luullut "heräävät" eloon, ja hyvä ja pahan välinen ero on erittäin selvä.
Jos tykkää 1800-luvun goottilaisesta romaanista, Harmaa linna kannattaa ehdottomasti lukea. Se edustaa aikansa suhteellisen viatonta kauhuromantiikka, ja se on nopealukuinen tarina. Nykylukijaa voi ärsyttää se, että teos on aika kliseemäinen ja ennalta-arvattava. Nykylukijasta tuntui myös hiukan oudolta, että kertoja saattaa kesken kaiken puhutella lukijaa suoraa ja alkaa kertomaan omista mielipiteistään ja uskomuksistaan. Kirjassa on myös aika paljon uskonnollista pohdintaa pietismin hengessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti